Taas joku epätoivoinen kirjan aloitus....
Sinä istuit viereeni ,
katsoit minua ja irvistit söpösti päässäsi oleva irogeesi oli siisti ja
sateen kastelema. Minä yritin katsoa sinua silmiin, mutta sinä vain tuijotit
maata, lopulta kysäisin: onko sinulla
kylmä sinä nyökkäsit ,yhä tuijottaen kylmää soraista maata, kunnes yht äkkiä
tokaisit” mentäisiinkö kaakaolle tuohon kahvilaan se on vielä hetken auki ”
Minä vastasin: mennään vaan , minullakin alkaa olla kylmä ja täällä sataakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti