Sumuinen
ilma ja sumuiset aatteet pähkäilin, kävellessäni usvan täyttämää katua pitkin
kotiin. Kaipasiko minua siellä kukaan? Totta kai kaipasi! Mitä minä oikein
mietin. Kun vihdoin saavuin kotiportille näin jotain mitä en olisi halunnut
nähdä. Siinä oli märkä lappu jossa luki :
Laura,
Niin Paljon
minä sinua rakastan, mutta nyt on pakko sanoa hyvästi. Meidän on jatkettava eri
suuntiin. Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta ennen kaikkea toivon ettet unohda
yhteisiä kokemuksiamme. Rakkaudella: Tomi.
Ei tämä voi
olla totta ! Enää mielessäni pyöri mitä olisin voinut tehdä toisin, ja että
muistinhan sanoa joka päivä rakastavani häntä.
Hän oli
lähtenyt jättäen jälkeensä vain ikävän, jonka hän minulle lähdöllään soi.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti